Pintalevälautta
Syke laatii Itämeren alueen ja erityisesti Suomea ympäröivien merialueiden pintalevälautoista neliluokkaisen tulkintakartan. Tulkintakartta kuvaa todennäköisyyttä, että tietyllä alueella esiintyy pintalevää. Kartan luokat ovat 1) ei pintalevää, 2) mahdollista, 3) todennäköistä sekä 4) varmaa pintalevää. Pintalevää ei kyetä havainnoimaan optisilla satelliitti-instrumeneilla pilvien läpi, joten pintaleväkartta puuttuu pilvisiltä alueilta.
Tulkintoja tehdään kesäkuun lopulta syyskuun alkuun, tarvittaessa pidempäänkin. Pääasiassa levälauttoja esiintyy eniten heinä-elokuussa, joten kyseiseltä ajanjaksolta pintalevähavaintojen määrä on suurin. Tulkintamenetelmä perustuu satelliitin eri aallonpituusalueiden havaitseman heijastuksen voimakkuuteen, joka on sinileväalueilla erilainen kuin levättömillä vesialueilla. Yksittäisten pikselien alueelta tehty pintalevätulkinta yleistetään karkeammaksi, jotta kartalla näkyvät leväalueet ovat selkeämmät. Kartta-alueelta poistetaan pilviset alueet automaattisella pilvitunnistusmenetelmällä, jota täydennetään tarvittaessa ennen julkaisua myös manuaalisesti. Taustakartta-aineisto näkyy niillä alueilla, joissa on maata, pilviä, jäätä tai satelliittihavainto puuttuu muusta syystä.
Tulkintamenetelmä on kehitetty Sykessä ja se hyödyntää kolmen eri satelliitti-instrumentin havaintoja. Koko Itämeren tulkintaan käytetään ESAn Copernicus-ohjelman Sentinel-3 -satelliittisarjan OLCI-instrumenttia, joka havainnoi 300 m maastoerotuskyvyllä. Suomea ympäröivillä merialueilla käytetään myös tarkemman maastoerotuskyvyn Sentinel-2 -sarjan MSI-instrumentteja sekä NASAn Landsat-8/9 -satelliittien OLI/OLI2-instrumentin havaintoja. Tarkemmilta satelliittiaineistoilta tulkinta tehdään 60m tarkkuudella, joten tulkinta voidaan ulottaa saaristoalueille ja rantojen läheisille alueille. Näin tarkkoja havaintoja saadaan eri merialueilta muutaman päivän välein.
Aineistoista tehdään vuosittainen koostekartta levätiedotuksen tarpeisiin.
Esimerkkejä
